Vankilassa

Ahdistaa. On sanaton olo. Mieleni on sulkeutunut epäluulojensa pöheikköön. On paha olla. Harmittaa tämä levoton olo, mutta ei tee mieli nukkumaan, koska ikävä uni, jota katselin iltayöstä saattaa jatkua.

Olin unessa vankilassa. Vanginvartija oli ilkeä ja nimitteli minua, vaikka miksi - julkaisukelvottomaksi. Hän solvasi minua pahimilla tietämilläni nimityksillä - ja sylkäisi vankilan luukusta vihertävän glöntin sellini lattialle jalkojeni juureen.

Olin murhannut mieheni. Kauhukuvat vyöryivät sisimmästäni uneeni hänen viime taistelustaan hengestään. Puukotin häntä rintaan ja kuristin hänet kuoliaaksi - ja piilotin ruumiin sängyn alle. Mietin, miten ruumiin voisi polttaa - vai palsamoisinko sen? Avuttomana mietin, miten ruumis balsamoidaan. Etsin kiihkeasti tieton netistä - ja löysin nettikaupan, josta saa balsamointiaineita.

Heräsin kissan tallusteluun vierelläni vuoteessamme. Huokaisin helpotuksesta huomatessani mieheni tuhisevan toisella laidalla sänkyä. Huokasin helpotuksesta.

                                  - - & - -

Facebook aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. En saa asetuksia mieleisekseni. Ahdistus nousee tietämättömyydestä ja avuttomuudesta, jota koen yrittäessäni saada netinkäyttöni turvalliseksi. Tiedän osaavani kovin vähän tietotekniikkaa.... HUOKAUS! Asetuksia katsellessani ja säätäessäni koen kamalaa ahdistusta ja epätietoisuutta siitä, miten ne olisi asennettava. Haluaisin opiskella tietotekniikkaa ... mutta mitenkäpä vanhuuseläkeikää lähestyvä luottokelvoton täti pystyy opiskelemaan - ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Epäilen myös, etten pääsisi kouluun tai opistoon. Taitaa olla tunkua alalle. Minä tosin opiskelisin vain omaksi ilokseni. Työpaikkaa tuskin veisin koskaan kenenkkään nenän edestä.

Jossittelua.

Elämää pikkuhissukseen

Elämäni sujuu pikkuhissukseen. Mitään mainittavaa ei ole tapahtunut - tai ehkä se on kirjoitettava, että mieleni on valoisampi kuin aikoihin. Kevättalven synkät ajatukset ovat haihtuneet pois mielestäni ja otan päivän kerrallaan. mitään tulevaisuuden suunnitelmia ei ole.

Tapaamme mieheni kanssa kuntoutusohjaajia noin kerran viikossa. Heille tulee kerrottua elämäämme sen verran, ettei ole tarvetta kirjoittaa tänne juuri ole. Se on varmaan harmi teitä lukijoita ajatellen. Ensi tapaamisella on tarkoitus käsitellä seksuaalisuuttamme. Mitähän aiheesta rohkenen otta esille? Saas nähdä.

Laihdutusurakka polkee paikallaan. Olen sentään saanut itseni kävelylle melkein päivittäin, mutta en jaksa kovin reippaasti tallustella - eikä näinollen paino putoa. Ruokavaliossa olisi vielä korjattavaa. Enemmän kasviksia tarvittais.... Motivaatio ruoanlaittoon on nollassa. Tulee syötyä valmisruokia pääasiassa.

Ihanaa, kun puissa on lehdet ja kevään vihreys täyttää maisemaa. Minä niin pidän kevätkesästä!

Aika kuluu

Syntymäpäiväni jälkeen olin viisi vuorokautta kylpylähotellissa äitini kanssa. Hän tarvitsee avustajan mm. ruokailutilanteissa, kun otetaan ruokaa tarjoilupöydältä. Hän kävelee rollaattorin kanssa eikä voi kantaa tarjotinta pöytään. Kaikkea muutakin pientä kuten esim. silmätippojen laittoon hän tarvitsee apua. Olin siis hänen avustajanaan tuetulla lomalla kylpylähotellissa. Se oli leppoisa viikko. Sain hoitoja mm. intialaisen päänhieronnan ja puhdistavan kasvohoidon. Päänhieronta auttoi jännityspäänsärkyyni, niin että sitä ei hieronnan jälkeen ole esiintynyt. Kävimme saunomassa. Minä kävin uimassa ja nautiskelemassa porekylvystä. Osallistuin vesivoimisteluun, kuntosaliharjoituksiin, luentoihin ja hemmotteluhoitoihin. Kävimme kävelyllä kylpylähotellin ympärillä. Viikosta jäi hyvä mieli. Ja vaikka söimme vatsamme täyteen herkullisia aterioita, painoni putosi 3 kiloa viikon aikana.

Muutakin touhua on tässä ollut, niin etten ole sitten jaksanut kirjoittaa blogia. Olen yrittänyt siistiä kirjastoa, jossa on myös tietokoneeni. Isot pinot naistenlehtiä, tietokonelehtiä ja Voi hyvin - ym. lääkärilehtiä on pinoittain kirjaston lattialla. Niille ei ole hyllytilaa. Olen yrittänyt lueskella niitä ja heittää pois paperinkeräykseen, muttei pinot ole vielä paljoakaan huvenneet.

Ystäväni muutti uuteen asuntoon. Yks iltapäivä meni siellä katsellessa, kahvitellessa ja keittiön hyllyä järjestellessä. Olin vähän ystävän apuna ja seurana. Harmittaa, kun en ollut oikein virkeimmilläni. Kylpylähotelliviikon jälkeen on pari viikkoa mennyt synttäreiltä jääneitä viinejä maistellen ja siis pikkuhiprakassa. En juonut viinejä humalaan asti, mutta silti kunto ei ollut kovin hyvä touhuamaan muutossa. Olen pahoillani, Ystävä. Minusta ei tainnut olla paljon apua muutossanne.

Sairas mieli

Yön hiljaisuudessa hukkaan itseni ja mielikuvitus lähtee laukkaamaan omia teitään. Yritän pyristellä todellisuuteen ja hätistän mielestäni uhkakuvat, joita mielikuvitukseni loihtii. Menin psykoosiin viimeksi, kun en jaksanut pitää itseäni koossa. Hoitajat sairaalassa olivat mielessäni vartijoita, jotka vahtivat, että pysyn sisällä. Onneksi selvisin psykoosista muutamassa päivässä. Mutta kotona oleminen ei ole tuntunut turvalliselta. Psykoosin mielikuvat henkeäni uhkaavasta huumejengistä tulee yhä uudelleen mieleen ja pelko alkaa kalvaa mieltäni. Luottamukseni Jumalan suojelukseen on heikko, miltei kuollut.

Lapsena opin turvaamaan Jumalaan enkä ilman iltarukousta mennyt nukkumaan. Ellei äitini rukoullut, lausuin itse: "Ilta on tullut Luojani. Armias ollos suojani. Aamulla jos en nousisi, Taivaaseen ota tykösi." Ajatus Taivaasta oli turvallinen; en katoaisi olemattomiin, vaikka kuolisin. Uskoin, että Taivaan Isä huolii minut luokseen. Nyt en ole niin varma. Mitä hyvää Jumala näkee minussa, että haluaisi ikuisesti pitää minut luonaan? Ei minussa ole mitään hyvää. Sairas mieli vain.

Blogihaaste

Palaga haastoi minut kertomaan yhdestä seuraamastani blogista.

Näin kuuluvat ohjeet:

Kiitä haastajaasi.
Valitse yksi seuraamistasi blogeista ja linkitä se.
Perustele miksi valitsit hänet ja minkälaisen kuvan olet blogin kirjoittajasta saanut blogin kautta.
Kerro valitsemastasi blogista muutamalla sanalla ja haasta kolme muuta blogia tekemään sama.

Kiitos Palaga haasteesta ja blogini huomioimisesta!

Yhden blogin valitseminen seuraamistani blogeista on vaikeaa ja pitkän harkinnan jälkeen ehkä minua on liikuttanut erityisesti Pilviharson blogi Takana kirkas taivas. Pilviharso on kuvannut suruaan koskettavasti ja muutenkin hänen ajattelunsa on syvällistä, uusia ajatuksia inspiroivaa ja antoisaa.

Haastan Annan blogista Herttuanmäen elämää ,
Millanin blogista Suklaamuru ja kermakaramelli + yks salmiakkipastilli ja blogin Syöpä kirjoittajan.

Tahdon uneen

Syntymäpäivää on juhlittu ja lomaa vietetty kylpylähotellissa. Viikon elämä oli juhlaa. Sai astua valmiiseen ruokapöytään ja syödä maukkaita ruokia. Oli kuntoutuspaikat äärellään: uima-allas, kuntosali, voimistelusali, kunto- ja hemmotteluhoidot. Ulkona kävelyreitit. Kaunis järvenrantamaisema.

Lomaviikon jälkeen arkeen asettuminen on tuntunut työläältä. Tuskin jaksan tarttua kotitöihin. Edes kahvinkeitto ei oikein suju. Vaivoin sain lajiteltua pyykit koneeseen ja koneesta aseteltua narulle kuivumaan.

On painostava ja toivoton olo. En kestä tätä pakonomaista "mun pitää" -elämistä. Tahdon uneen - tai umpihumalaan - josta herään toivottavasti vasta sitten joskus viimeisenä päivänä. Olen masentunut ja tyytymätön itseeni.

Haluaisin olla terve, energinen,  reipas, toimelias, aikaansaapa ... En ole mitään sinnepäinkään. Joudan poisnukkuneiden joukkoon.

Hajatelma

poskia hehkuttava
aaltoileva
kehossa kiehnäävä
hurmaavan huumaava
kuin orgasmi
Etelä-Afrikan kuiva punaviini
makean viinirypälemehun kera
lämmittää sieluani
yön yksinäisyydessä